Kirjallisuusjournalismi on visualisoitunut

Kirjallisuusjournalismi on visualisoitunut ja käyttää aiempaa monipuolisemmin journalismin eri lajityyppejä. Tulos käy ilmi dosentti Heikki Hellmanin ja dosentti Voitto Ruohosen tuoreista tutkimuksista, jotka on julkaistu Media & viestintä– ja Avain-lehdissä.

Tutkimuksissa analysoitiin Helsingin Sanomien kulttuurisivuja syksyllä 2011 ja syksyllä 2016 siitä näkökulmasta, miten lehden siirtyminen tabloidiformaattiin vuonna 2013 muutti kirjallisuutta käsittelevän journalismin määrää, muotoja, sisältöjä ja puhuttelutapoja.

Tarkastelujakson aikana lehden julkaisemien kirjallisuusjuttujen määrä väheni neljänneksellä, mutta kirjallisuus paransi hieman asemaansa kulttuurisivuilla.

Muodon tasolla maan päälehden kirjallisuusjournalismi käytti enenevästi kuvaa ja suhteellisesti aiempaa suuremmassa koossa. Vastoin odotuksia tabloidilehdessä julkaistut tekstit olivat merkittävästi pidempiä kuin broadsheet-lehdessä julkaistut.

Sisällöllisten painotusten tasolla arvioiden suhteellinen osuus hieman kasvoi, mutta kauno- ja lastenkirjallisuus joutuivat antamaan tilaa tietokirjallisuudelle. Erityisesti runoarvioiden määrä romahti. Vastoin oletusta niin sanotun genrekirjallisuuden osuus arvioista ei kuitenkaan kasvanut. Arvioista 80 prosenttia käsitteli alun perin suomeksi julkaistua kirjallisuutta. Yli puolet arvioiduista kirjoista olivat kahden suurimman kustannustalon, Bonnier- ja Otava-konsernin, julkaisemia.

Puhuttelutapojen analyysissa havaittu selvä tabloidisaatiosta kertova muutos oli kirjailijahaastattelujen kasvava määrä kulttuuriosaston lähtöjuttuina. Odottamastaan haastattelujen intiimistymisestä tekijät eivät kuitenkaan löytäneet merkkejä.

Tutkimuksessa jää epäselväksi, missä määrin havaitut muutokset johtuvat tabloidiformaatista, missä määrin taas siitä, että jälkimmäisenä tutkimusvuonna journalismia tehtiin jo ensisijaisesti verkkoon eikä paperilehteen. Tekijät arvelevat kahden rinnakkaisen muutoksen tukeneen toisiaan:

”Digitalisaation vaikutus on samansuuntainen kuin tabloidisaation: verkko mahdollistaa aiempaa pidempien juttujen julkaisemisen sekä suosii henkilöön keskittyviä ja tarinallisia juttutyyppejä”, Hellman ja Ruohonen kirjoittavat.

Tutkimuksen aineistossa oli kaikkiaan 178 Helsingin Sanomien kulttuuriosastoa, joista puolet oli syksyltä 2011, puolet syksyltä 2016. Aineisto käsitti kaikkiaan 2 715 kulttuuriosaston juttua, mutta tarkempi sisällönanalyysi koski vain kirjallisuusaiheisia juttuja, joita oli kaikkiaan 614.

Piditkö artikkelista? Jaa se muillekin!

Share on facebook
Share on twitter
Share on email

Tässä blogissa saa kommentoida vain omalla nimellä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta arvostella, mutta karsin kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.

Jätä kommentti