Poh­joi­sen leh­dis­tö on kahden leh­ti­ta­lon käsissä

MEDIAN KESKITTYMISEEN suhtaudutaan läntisissä demokratioissa kriittisesti. Kun sanomalehtien omistus kasautuu yhä harvempiin käsiin, se uhkaa sekä niiden välistä tervettä kilpailua että kansalaisten saaman tiedon moniarvoisuutta.

Keskittyminen on siis riski sekä markkinoiden että demokratian kannalta.

Lehdistön keskittymisen riskeistä Suomessa varoittaa esimerkiksi EU:n rahoittama Media Pluralism Monitor (MPM), joka seuraa median moninaisuuden kehitystä jäsenmaissa. Ongelman nosti esiin myös liikenne- ja viestintäministeriön viime vuonna julkaisema raportti.

Monissa EU-maissa median keskittymiselle on asetettu rajoja. Suomessa niin ei ole tehty, koska pienillä markkinoilla on nähty myös keskittymisen hyödyt: se vahvistaa lehtiyhtiöiden kannattavuutta ja parantaa usein myös journalismin laatua.

Sanomalehtien yhteenlaskettu levikki laski kuluneella vuosikymmenellä lähes kolmanneksella. Kun markkina kutistuu, omistuksen keskittämisellä on voitu hakea sekä säästöjä että synergioita.

Moni lehti on säilynyt, koska se on siirtynyt vahvempiin käsiin.

LEHDISTÖN KESKITTYMISTÄ on perinteisesti tutkittu mittaamalla lehtiyhtiöiden levikkiosuuksia. Kun viime vuonna enää joka seitsemäs lehti tarkasti levikkinsä, vakaamman mittarin tarjoaa lehtien nettomyynti, eli niiden levikki- ja ilmoitustuottojen summa.

Koska nettomyynti kasautuu levikkiä voimakkaammin suurille lehtitaloille, se näyttää keskittymisen jyrkempänä kuin levikkimittari.

Jos tarkasteluun otetaan koko valtakunta, on keskittymiskehitys 2010-luvulla ollut varsin maltillista, kuten osoitettiin kesällä julkaistussa tutkimuksessani. Neljän suurimman lehtitalon – Sanoman, Keskisuomalaisen, Alma Median ja Turun Sanomien – yhteenlaskettu nettomyyntiosuus kasvoi 68 prosentista vuonna 2010 71 prosenttiin vuonna 2020.

Johtavien lehtitalojen keskinäiset markkinaosuudet ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi.

Sanoma luopui ensin vuonna 2013 Kaakkois-Suomen aluelehdistään mutta osti viime vuonna Almalta Aamulehden ja Satakunnan Kansan sekä joukon paikallislehtiä. Alma puolestaan on viime vuosina karsinut omistuksiaan ja luopunut lopulta kaikista alue- ja paikallislehdistään.

Suurinta kasvua osoittaa Keskisuomalainen-konserni, joka omistaa jo lähes joka neljännen sanomalehden Suomessa ja ainoana neljästä suuresta kasvatti myös nettomyyntiään.

KOKO MAATA koskeva tarkastelu kuitenkin kuvaa keskittymisen todellisuutta huonosti. Suomessa lehdistö on luonteeltaan alueellista ja paikallista, ja kullakin lehtitalolla on omat markkina-alueensa.

Alueellisesti lehdistö keskittyy kahdella tavalla. Tyypillisesti johtavat lehtitalot ovat hankkineet omistukseensa maakunnan itsenäisiä paikallislehtiä. Suurempia muutoksia tapahtuu, kun lehtitalo ostaa toista markkina-aluetta hallitsevan lehtitalon, eli laajentaa kerralla reviiriään.

Keskisuomalainen-konsernin kasvussa on käytetty kumpaakin menetelmää. Nykyään se on markkinajohtaja kuudessa, kohta seitsemässä maakunnassa, kun Kanta-Hämeessä ilmestyvät Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti ovat siirtymässä sen salkkuun. Lisäksi se on merkittävä toimija Uudellamaalla.

ESIMERKIKSI KOKO pohjoisen Suomen lehdistön omistus on mullistunut 2010-luvulla radikaalisti.

Pohjois-Pohjanmaa on Uudenmaan tapaan yksi niistä harvoista maakunnista, jossa merkittäviä lehtitaloja on useita ja keskittyminen on ollut poikkeuksellisen vähäistä.

Vuosikymmen sitten yksi lehti, Kaleva, hallitsi Pohjois-Pohjanmaan lehtimarkkinoita mutta pienempiä kilpailijoita oli runsaasti. Nyttemmin Kaleva-konserni on hankkinut omistukseensa kuusi alueen paikallislehteä ja kasvattanut valtaansa.

Omistuksia on myllätty myös Lapissa, jossa Alma luopui sanomalehdistään ja myi Lapin Kansan vuonna 2018 Kalevalle. Samaan aikaan maakunnan paikallislehdet siirtyivät ensin Suomalaiselle Lehtipainolle ja tänä vuonna edelleen KPK Yhtiöille Kokkolaan. Alman hallitsemassa Kainuussa kaikki lehdet siirtyivät ensin Suomalaiselle Lehtipainolle ja edelleen KPK:lle.

Näin pohjoisen lehdistöä hallitsee suvereenisti kaksi konsernia, Kaleva ja KPK Yhtiöt. Pohjois-Pohjanmaalla edellisen markkinaosuus oli viime vuonna 84 ja Lapissa 85 prosenttia. Kainuussa jälkimmäinen kattaa markkinoista peräti 98 prosenttia.

VIIME AIKOINA on esitetty huolta median moniarvoisuudesta ja arvosteltu esimerkiksi Yleisradion vahvaa asemaa uutiskentällä. Toisaalta on todettu tyytyväisenä, ettei Suomeen ole muodostunut uutiserämaita, eli laajoja alueita ilman omaa lehteä.

Vähemmän on puhuttu siitä, että Suomen maakunnissa johtavalla lehtitalolla oli vuonna 2020 keskimäärin 87 prosentin markkinaosuus. Useimmissa maakunnissa tilanne muistuttaa monopolia, eikä paikallisia vaihtoehtoja markkinajohtajan tarjonnalle useinkaan ole.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 4.9.2021.

Piditkö artikkelista? Jaa se muillekin!

Share on facebook
Share on twitter
Share on email

Tässä blogissa saa kommentoida vain omalla nimellä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta arvostella, mutta karsin kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.

Jätä kommentti