Yhä suurempi osa
lehdistöstä
on yhä harvempien
lehtitalojen käsissä.
Onko sillä väliä, kuka lukemani sanomalehden omistaa?
Jokapäiväinen Hesarini on vankasti Sanoma-konsernin käsissä, mutta viime vuosikymmenen aikana useimpien maakuntalehtien omistaja on vaihtunut, muutaman jopa kahdesti. Tänä keväänä Joensuussa ilmestyvä Karjalainen siirtyi Keskisuomalainen-konsernille ja Vaasassa ilmestyvä Vasabladet Bonnier Newsille.
Kun sanomalehti siirtyy tallista toiseen, vaihtuvat yleensä myös paperilehden ulkoasu ja verkkolehden alusta. Konserniohjaus lisääntyy, ja toimitusten autonomia kaventuu. Samat reportaasit, henkilöhaastattelut, kolumnit ja tv-arviot kiertävät ketjun kaikissa päivälehdissä.
Lehdestä löytyy yhä vähemmän sen omaa sisältöä.
Kun toimiala kutistuu,
se myös keskittyy.
Uutismedian keskittymistä ja sen vaikutuksia selvitettiin äskettäin ilmestyneessä tutkimuksessa, jonka tilaaja oli valtioneuvoston kanslia.
Media keskittyy, koska sen ansaintakeinot ovat internetin ja digitalisaation myötä kriisiytyneet. Erityisesti tämä koskee sanomalehdistöä. Lehtien tilaustuotot ovat pudonneet reaalisesti puoleen ja ilmoitustuotot kolmannekseen vuoden 2000 tasosta. Kun toimiala kutistuu, se myös keskittyy.
Yhä suurempi osa lehdistöstä on yhä harvempien lehtitalojen käsissä. Suomessa ilmestyy kolmisenkymmentä päivälehteä ja noin 150 paikallislehteä. 2000-luvulla ne ovat keskittyneet kahdeksan ketjun käsiin. Kolmasosan kaikista sanomalehdistä omistaa Keskisuomalainen.
Jäljelle jääneille lehtitaloille keskittyminen on pelastusrengas, jonka toivotaan kasvattavan hartioita, tuottavan säästöjä ja lisäävän kannattavuutta.
Suuret lehtiketjut
omistavat usein myös
reviiriensä paikallislehdet.
Lehtitaloista suurin on Sanoma. Se on nettomyynniltään kaksi kertaa Keskisuomalaista ja se taas kaksi kertaa Alma Mediaa pulskempi.
Sanoma hallitsee valtakunnallista mediaa ja kaikkiaan kolmea maakuntaa. Keskisuomalaisen reviiri on nopeasti kasvanut kattamaan peräti kahdeksan Väli-Suomen maakuntaa. Alman menestys nojaa kahteen valtakunnalliseen mediaan, Iltalehteen ja Kauppalehteen.
Pohjois-Suomi on oululaisen Kaleva-konsernin ja kokkolalaisen Hilla Groupin. Rintamailla omat läänityksensä on TS-Yhtymällä ja Ilkalla sekä ruotsalaisella Bonnier Newsilla, joka on ottanut haltuunsa Manner-Suomen melkein koko ruotsinkielisen lehdistön.
Ketjujen valta-asema perustui alun perin suuriin maakuntalehtiin, jotka muodostivat lehdistön selkärangan. Nykyään ne omistavat reviireillään myös useimmat paikallislehdet.
Ilman suurten ketjujen
väliintuloa moni lehti
olisi kenties lopetettu.
Arvostetu EU-rahoitteinen vertailututkimus Media Pluralism Monitor pitää omistuksen keskittymistä suurimpana suomalaisen median moninaisuutta uhkaavana riskinä.
Keskittymisen sanotaan tarjoavan lehdille lisää voimavaroja digisiirtymään. Keskisuomalaisen toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi on sanonut, että ilman yhtiön väliintuloa moni lehti olisi jo lopetettu.
Sitten on asian toinen puoli: toimitukset kutistuvat, lehdistö yhdenmukaistuu ja kadottaa moniäänisyytensä. Alussa mainitun tutkimuksen mukaan Keskisuomalaisen lehtien jutuista yli kolmannes havaittiin yhteisiksi, Kaleva-konsernin lehtien jutuista yli 40 prosenttia.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ei ole puuttunut viime vuosien lehtikauppoihin. Näin siksi, että KKV tarkastelee ainoastaan kauppojen markkinavaikutuksia. Kun Sanoma osti Aamulehden ja Satakunnan Kansan vuonna 2020, virasto tyytyi toteamaan, etteivät lehdet kilpaile samoilla markkinoilla.
Tuore eurooppalainen
medianvapaussäädös
pakottaa arvioimaan myös
keskittymisen vaikutukset
median moninaisuuteen.
Tänä keväänä Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat uuden medianvapaussäädöksen (EMFA). Asetus määrää, että media-alan keskittymiä ja yrityskauppoja on alettava valvoa myös median moniarvoisuuden ja toimitusten riippumattomuuden näkökulmasta.
Se tarkoittaa, että keskittymiseen on suhtauduttava nykyistä vakavammin.
Tavoitteena on varmistaa yleisön pääsy erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä tarjoaviin mediasisältöihin. Saattaa olla, että asetus pakottaa Suomenkin asettamaan yrityskaupoille ehtoja – esimerkiksi, ettei konserni saa lakkauttaa ostamaansa lehteä.
Säädös tähdentää sitä, että uutismediassa omistajuudella on väliä. Paitsi lehdille itselleen ennen muuta lukijoille.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa 26.5.2024.