Kirjallisuustapahtuma
10.–11.6.2023
Kun luet itse, aistit, kuvittelet ja tulkitset myös itse – saat ensimmäisen asteen yhteyden kirjallisuuteen. Kun kuuntelet, kirjan ja sinun väliin tunkeutuu esilukija.
Lue henkesi edestä! muuan tuttava parahti, kun puheeksi nousi lukemisen tulevaisuus ja painetun kirjan kohtalo.
Tosiaan, painetulla kirjalla ei mene hyvin. Neljä vuosikymmentä sitten joka kolmas suomalainen ilmoitti olevansa aktiivilukija, eli oli lukenut yli kymmenen kirjaa viimeisen puolen vuoden aikana. Muutama vuosi sitten näitä ahkeria lukijoita oli enää 13 prosenttia. Painetun kirjan myynti ja kirjastojen lainaukset hiipuvat.
Optimisti oikaisee ja muistuttaa, että tilalle on tullut äänikirja. Kirjojen euromääräisestä myynnistä äänikirja tuottaa meillä jo yli 40 prosenttia. Äänikirjassako siis kirjan tulevaisuus?
Lukijalle äänikirja tarjoaa toisen tavan ottaa vastaan kirjallisuutta. Se lisää hänen valinnanmahdollisuuksiaan. Kirjaa voi kuunnella autoa ajaessa, ruokaa laittaessa, muiden askareiden lomassa. Tämä on hyvä ja oikein.
Mutta tiedämme äänikirjan vaikutuksista muutakin: Kirjailijan työtuloja se ei ole kasvattanut, päinvastoin. Läheskään kaikki kirjat eivät myöskään taivu äänikirjoiksi. Voi käydä niin, että kuunneltavan kirjan kasvava suosio muuttaa itse kirjallisuutta.
Ihmisen aivoille ja mielelle lukeminen on jotain ihan muuta kuin kuunteleminen. Kun luet itse, aistit, kuvittelet ja tulkitset myös itse – saat ensimmäisen asteen yhteyden kirjallisuuteen. Kun kuuntelet, kirjan ja sinun väliin tunkeutuu esilukija.
Kenties siksi meillä on yhä lukijoita, jotka lukevat – lukevat henkensä edestä. Siis siksi, että he haluavat sukeltaa kirjojen syvyyksiin, avata ikkunoita maailmoihin, jotka ovat joko tuttuja tai tuntemattomia mutta aina uudella tavalla kerrottuja ja tulkittuja.
Myös useimmat kirjailijat kirjoittavat paitsi henkensä pitimiksi myös henkensä edestä. Siis siksi, että heillä on tärkeää sanottavaa tai tarina kerrottavaksi. Ja siksi, että heillä on lukijoita, jotka seuraavat heidän tuotantoaan, odottavat herkeämättä suosikkinsa seuraavaa kirjaa.
Pieni kirjallisuustapahtumamme haluaa kunnioittaa painettua kirjaa ja vanhanaikaista lukemista ja tarjoaa lukijoille tilaisuuden kuulla kirjailijoita, jotka ovat tai voisivat olla heille tärkeitä. Tervetuloa järjestyksessä toiseen Katse ajan läpi ‑tapahtumaan.
HEIKKI HELLMAN
Joel Haahtelan kolme pienoisromaania Adèlen kysymys (2019), Hengittämisen taito (2020) ja Jakobin portaat (2022) ovat kuin lumoavia, intensiivisiä matkoja todellisen ja näkymättömän välimaastossa. Haahtela on Saarikosken perillinen, hän kulkee missä kulkee. Hän uskaltaa liikkua, katsoa ja edetä kaihtamattomasti erakkomunkkien saarelta Jerusalemin pyhille paikoille.
Minä miellyin Haahtelan Elenaan (2003), mutta viimeisimmät pienoisromaanit ovat menneet suoraan läpi, jollain tavalla jota on vaikea avata. Haahtelan kirjat sijoittuvat kauas mutta tulevat lähelle ja katsovat ei ajan vaan sielun läpi.
Haahtela itse sanoo uskovansa ”selittämättömään, siihen, että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä”.
Joel Haahtela on psykiatriaan erikoistunut lääkäri ja ortodoksisen kirkon diakoni. Hänen esikoisromaaninsa Kaksi kertaa kadonnut ilmestyi 1999 ja uusin Yö Whistlerin maalauksessa tänä keväänä. Whistlerin maalaus sieppaa lukijan perhoshaaviinsa ja pitää siellä.
HEIDI KÖNGÄS
Romaanit ja pienoisromaanit:
Annina Holmberg on syntynyt teatteriin, lavasteiden, pukuhuoneiden ja maskien keskelle. Hänen molemmat vanhempansa olivat oman aikansa teatteri-ikoneita: Ritva ja Kalle Holmberg.
Annina Holmberg on kirjoittanut vanhemmistaan vahvat elämäkerrat, jotka ovat kohonneet yksityisen yli suoraan suomalaisen teatterin historiaan. Holmbergin kyky nähdä ja eritellä vanhempiensa elämänvaiheita on rehellisyydessään aikamoista. Hän kirjoittaa suoraan, hellästi ymmärtäen, mutta kaunistelematta. Molempien näkökulmakertojana on Tytär.
Kalle Holmberg oli puhujana, kun työväentalo Eteenpäin vietti satavuotisjuhlaansa vuonna 2007. Hänen omintakeinen puheensa jäi jokaisen paikalla olleen kuulijan mieleen. Holmberg käveli lattialla ja puhui improvisoiden, ja ajatukset ja mielleyhtymät lensivät Shakespearen kuningasnäytelmistä Tampereen Kalevankankaalle vuonna 1918. Jotain isänsä assosiatiivisuudesta on tarttunut myös Annina Holmbergin elämäkertaan. Välillä siinä on kuulevinaan Kallen puheen rytmin ja liikkeen.
Annina on myös kirjoittanut lukuisia lastenkirjoja ja käsikirjoituksia televisioon sekä omaelämäkerrallisen romaanin Kaiku (2009). Siinäkin kertoja käyttää itsestään nimeä Tytär.
HEIDI KÖNGÄS
Romaanit:
Lasten- ja nuortenkirjoja:
Muita teoksia:
Olli Jalonen on nykykirjailijoittemme toteemi. Hän on sitä ennen kaikkea hullunrohkean, kohtuuttoman ja yllättävän tarinankerronnan mestarina.
Jalosen romaaneja saati niiden aihepiirejä ei voi ennakoida, hän kulkee omia reittejään ja osuu megalomaanisissa teoksissaan usein olemassaolon ytimeen. Hän ei kaihda mitään, vaan menee aina ennakoimattomaan suuntaan, suoraan tähtitaivaisiin, kolonialismiin, liikkuu maalla ja merellä, ajassa ja maailmassa ihan miten tahtoo. Jalosen lukija ei voi kuin seurata ja yrittää pysyä kyydissä.
Minuun on osunut sittenkin ehkä syvimmin hänen kipeä, historiallinen romaanitrilogiansa: Johan ja Johan (1989), Isäksi ja tyttäreksi (1990), Elämä, ja elämä (1992).
Mittavan kaunokirjallisen uransa lisäksi Olli Jalonen on kirjoittanut ja pääosin ohjannut kelpo määrän kuunnelmia Radioteatterille.
Olli Jalonen on palkittu kahdesti Finlandia-palkinnolla, lisäksi hän on saanut mm. Pro Finlandia -mitalin, Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon ja Eino Leinon palkinnon.
HEIDI KÖNGÄS
Romaanit ja novellikokoelmat:
Muita teoksia:
Kun Riitta Jalonen viime syksynä ilmoitti lopettavansa kirjailijauransa teokseen Omat kuvat, hänen lukijansa hermostuivat. Jalosen kirjoja metsästettiin, niitä etsittiin antikvariaateista ja vaadittiin kustantajalta uusia painoksia. Olen yksi metsästäjistä.
Kun luin Riitta Jalosen romaanin Kirkkaus (2016), olin täysin häikäistynyt. Kirkkaus kertoo uusiseelantilaisen kirjailijan Janet Framen tarinan hengästyttävällä intensiteetillä. Tapa, jolla Riitta Jalonen kuljettaa skitsofreenikkona hoidetun kirjailijan vaiheita, osoittaa häkellyttävää taituruutta. Jos joku on päässyt toisen ihmisen pään sisään, niin Kirkkaudessa Jalonen on sen tehnyt. Todellinen Janet Frame pääsi mielisairaalasta, ja hänen tuotannostaan tuli lopulta maailmankirjallisuutta.
Ihmettelin kovasti sitä, kuinka kirjallinen kaanonimme lähes ohitti Riitta Jalosen maailmanluokan teoksen. Kirkkaus oli vain Runeberg-palkinnon ehdokas.
Riitta Jalosen teoksia on toki myös huomattu ja palkittu. Hän on voittanut Runeberg-palkinnon, Finlandia Junior -palkinnon, Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon ja saanut Pro Finlandian.
Esikoisromaani Enkeliyöt ilmestyi 1990. Hänen yli kolmekymmentä vuotta kestänyt kirjailijanuransa käsittää romaanien lisäksi lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty 14 eri kielelle, mikä sekin on saavutus.
HEIDI KÖNGÄS
Romaanit:
Lasten- ja nuortenkirjoja:
Meri Valkaman esikoisteos Sinun, Margot (2021) häikäisee yleisen ja yksityisen risteysasemalla. Se on poliittinen ja henkilökohtainen kaunokirjallinen teos, joka on totisesti löytänyt lukijansa.
Romaani etsii vimmaisesti kadonnutta Margotia, mutta samalla se tärisee hajoavan Berliinin muurin mukana ja uskaltautuu kuvaamaan yhden perheen kautta kokonaista ajanjaksoa. Valkaman teoksessa yksityinen ja yleinen kohtaavat Checkpoint Charliella, siinä sosialistinen maailmanleiri vapisee, mutta itse elämän pienet yksiköt, perheet, yhdistyvät ja hajoavat.
Valkama kiihdyttää kierroksiaan romaanin nykyajassa, missä Margotia etsitään kuin jännärissä. Sinun, Margot on niitä yöhön venyviä kirjoja, niitä joita on vaikea lopettaa kesken.
Sinun, Margot sai ilmestymisvuonnaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja oli huimaava myyntimenestys ja kirjastojen jonotetuin uutuus. Juho Kuosmanen suunnittelee kirjan pohjalta myös elokuvaa.
HEIDI KÖNGÄS
Romaanit:
Muita teoksia:
Johanna Venho aloitti kirjailijanuransa runoilijana, ja se näkyy hänen proosateoksissaan. Niiden kieli on tarkkaa ja osuvaa, se syntyy rytmistä. Venho taitaa kaikki ilmaisun sävyt ja nyanssit, mutta jättää pois kaiken turhan. Hän ei tuhlaa sanoja, vaan jättää nautinnon lukijalle. Johanna Venhon kirjoitustavan ytimessä vähemmän on enemmän.
Venhon ensimmäinen runokokoelma Postia Saturnukseen ilmestyi 1998, ja sen jälkeen runot ovat lomittuneet lastenkirjojen, lastenrunojen ja romaanien kylkeen. Venhon romaani Ensimmäinen nainen (2019) sukelsi suoraan lukijoiden sydämiin. Se käsitteli kirjailija Sylvi Kekkosen ja kuvanveistäjä Essi Renvallin kohtaamista.
Venhon uusin romaani Syyskirja (2021) kuvaa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän viimeistä kesää Klovharun saarella. Viimeksi Johanna Venho julkaisi näyttelijä Martti Suosalon elämäkerran (2022)
Koska Venhon teoksissa kieli on aina nautintoväline, voi kai sanoa, että hänen romaaninsa katsovat runoilijan tarkkuudella kohtisuoraan ajan läpi.
HEIDI KÖNGÄS
Romaanit:
Runot:
Lastenkirjoja:
Muita teoksia:
Lauantai 10.6.
12.00
Avaus: Heidi Köngäs
12.30
Kirjailija Riitta Jalonen
Keskustelija Heidi Köngäs
Kahvitauko
14.30
Kirjailija Annina Holmberg
Keskustelija Joel Haahtela
16.00
Kirjailija Meri Valkama
Keskustelija Olli Jalonen
Sunnuntai 11.6.
10.00
Kirjailija Johanna Venho
Keskustelija Meri Valkama
11.30
Kirjailija Joel Haahtela
Keskustelija Riitta Jalonen
Kahvitauko
13.30
Kirjailija Olli Jalonen
Keskustelija Johanna Venho
15.00
Päätössanat
Ittipää on alkujaan työväentalo, jonka Eteenpäin Työväenyhdistys rakensi Ylä-Vääriin vuonna 1908. Edellisenä vuonna perustettu yhdistys kokosi jäseniä sekä Ruoveden että silloisen Vilppulan alueelta.
Siitä, miksi taloa sanotaan ”Ittipääksi”, on monta tarinaa. Alusta alkaen talo tunnettiin iltamien, tanssien, häiden ja muiden juhlien näyttämönä – ja on talossa myös oma putka. Työväenyhdistys piti talossa omia kokouksiaan, mutta se tarjosi tilat myös kylän muille kokouksille. Talossa on nähty sekä teatteria että elokuvaesityksiä, pihalla on pelattu ja urheiltu. Sodan aikana Ittipäässä majoitettiin venäläisiä sotavankeja, jotka työskentelivät lähiseudun maatiloilla.
Kun työväenliike kansalaissodan jälkeen jakautui kahtia, Eteenpäin päätti pysyä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) riveissä. Toisen maailmansodan jälkeen yhdistys sen sijaan päätti liittyä Suomen Kansandemokraattiseen Liittoon (SKDL).
Ittipäätä laajennettiin 1926, jolloin talo sai nykyisen juhlasalisiipensä. Sähköt saatiin 1949. Vaikka toiminta alkoi vähitellen hiipua, vielä uuden vuosituhannen alussa siellä järjestettiin tansseja. Kun yhdistys vietti satavuotisjuhliaan 2007, juhlapuhujaksi oli kutsuttu teatteriohjaaja Kalle Holmberg, Väärinmajan kesäasukas.
Vuonna 2015 työväenyhdistys myi hyvin säilyneen talon Jari ja Pirjo Valkeejärvelle, jotka ovat sen jälkeen jatkaneet talon ylläpitoa ja kunnostusta.
Uuden elämän myötä Ittipäästä on muodostumassa pieni paikallinen kulttuurikeskus. Vuodesta 2018 alkaen talossa on nähty kesäisin Lakanateatterin esityksiä, Heidi Köngäksen näytelmät Sandra ja Kyllä tästä selvitään sekä myöhemmin tänä kesänä uusin produktio Lyytin laulu. Myös Musiikkia Ruovesi -festivaali tuo kamarimusiikkikonserttejaan nykyään Ittipäähän.
Ittipään kesäkuisesta kirjallisuustapahtumasta on tulossa vuosittain toistuva perinne.
Katse ajan läpi 2023 -kirjallisuustapahtuma on osoittautunut suosituksi. Kaikki Ittipään salin paikat on varattu loppuun. Peruutuspaikkoja voi kuitenkin kysyä osoitteesta heikki.hellman@vennalammi.fi. Katse ajan läpi -tapahtuman
Katse ajan läpi -kirjallisuustapahtuman kesän kirjailijavieraiksi ovat tulossa Joel Haahtela, Annina Holmberg, Olli Jalonen, Riitta Jalonen, Meri Valkama ja Johanna Venho. Kaksipäiväinen tapahtuma Ylä-Väärin Ittipäässä