Kuusi eturivin kirjailijaa Katse ajan läpi -tapahtumassa
29.2.2024
Kesän 2023 kirjailijoita olivat Olli Jalonen (vas.), Johanna Venho, Riitta Jalonen, Meri Valkama, Heidi Köngäs ja Joel Haahtela.
Kirjallisuustapahtuma
Katse ajan läpi 2024
8.–9.6.2024
Lukiessaan hän kokee kirjan olevan totta ja tunnistaa samalla jotain itsestään.
kuvaaja: PIRKKO TANTTU
Miksi luemme?
Miksi luemme? Mitä me haemme kirjallisuudesta? Mikä meitä siinä puhuttaa?
Yhtä vastausta ei ole. Äsken suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Kirjallisuuden hyödyllisyys professori Rita Felski tarkastelee kirjallisen taideteoksen vastaanottoa erilaisten lukumotiivien moninaisena kirjona.
Lukemisen yksi olennainen kannustin on tunnistaminen. Lukija löytää tekstistä jotain, johon hän samaistuu tai jonka kanssa hän tuntee yhteenkuuluvuutta. Lukiessaan hän kokee kirjan olevan totta ja tunnistaa samalla jotain itsestään.
Lukija hakee kirjoista lumoutumista. Kukapa ei haluaisi uppoutua kirjaan niin, että se irrottaa meidät arjesta. Esteettinen kokemus edellyttää lumoutumista, jossa on aina jotain selittämätöntä.
Kirjat tarjoavat meille myös tietoa maailmasta, jossa elämme. Vaikka kirjallisuus on fiktiota, se hakee aineksensa todellisuudesta, eletystä tai kuvitteellisesta. Kirjallisuus lisää ymmärrystä.
Kirjallisuus voi myös sokeerata lukijaa. Se on lumoutumisen vastakohta ja muistuttaa siitä, että kirjallisuus yhä järkyttää meitä – ja että se on yksi taiteen tehtävistä.
Katse ajan läpi -tapahtuman kirjailijavieraat kesällä 2024 ovat Jari Järvelä, Jenni Linturi, Maritta Lintunen, Riikka Pelo, Maarit Verronen ja Kjell Westö. Jokainen avaa lukijoilleen erilaisia väyliä tunnistamiseen, lumoutumiseen, tietoon ja sokkiin. Ja jokainen on tuotannossaan varmasti myös tarjonnut noita kaikkia syitä lukea.
Tervetuloa järjestyksessä kolmanteen Katse ajan läpi -tapahtumaan.
HEIDI KÖNGÄS
HEIKKI HELLMAN
Yhteistyökumppanit
Kerro tapahtumasta muillekin!
Kirjailijavieraat
Jari Järvelä
Maritta Lintunen
Jenni Linturi
Riikka Pelo
Maarit Verronen
Kjell Westö
Jari Järvelä
Jari Järvelä (s. 1966) on tuottelias kirjailija, jota on vaikea määritellä oikeastaan muuten kuin sanomalla, että Järvelä on hyvin, hyvin aktiivinen. Hän liikkuu suvereenisti lähes kaikilla kirjallisuuden kentillä. Järvelä kirjoittanut romaanien ja novellien lisäksi kuunnelmia, näytelmiä ja librettoja, ja hänellä on karatessa musta vyö.
Hän on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon trilogiastaan Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema. Hän on ollut kahdesti Finlandia-palkintoehdokkaana, viimeksi teoksestaan Kosken kahta puolta.
Siinä Järvelä peilaa pikkupojan näkökulmasta kahden mummon kokemuksia sisällissodasta. Mummot vaihtavat yhteistä lapsenlastaan seisomalla kumpikin omalla puolellaan kosken ylittävää siltaa, siitä romaanin nimi. Teos on voimakas, koskettava kuvaus kipeästä historian kipeästä kohdasta, sisällissodasta. Kumpikaan mummo ei ole valmis antamaan periksi omasta totuudestaan, ei punaisesta eikä valkoisesta.
Järvelän provosoiva elämäkertaromaani Aino A. kertoo tunnetusta arkkitehtipariskunnasta, joka teki ja suunnitteli taloja ja huonekaluja yhdessä, mutta toinen heistä omi lähes kaiken nimiinsä. Aino A:ssa ei katsota vain ajan vaan myös kolmijalkaisen jakkaran läpi.
Romaanit:
- 66 luuta (WSOY, 1998)
- Lentäjän poika (WSOY, 1999)
- Veden paino (WSOY, 2001)
- Pieni taivas (WSOY, 2004)
- Kansallismaisema (Tammi, 2006)
- Romeo ja Julia (Tammi, 2007)
- Mistä on mustat tytöt tehty (Tammi, 2009)
- Zombie (Tammi, 2010)
- Parempi maailma (Tammi, 2012)
- Särkyvää (Tammi, 2014)
- Kosken kahta puolta (Tammi, 2019)
- Klik (Tammi, 2020)
- Aino A. (Tammi, 2021)
- Rakastan Eva Braunia (Tammi, 2023)
Jännitysromaanit:
- Tyttö ja pommi (Crime Time, 2014)
- Tyttö ja rotta (Tammi, 2015)
- Tyttö ja seinä (Tammi, 2016)
Novellikokoelmat:
- Bambi ja muita novelleja (WSOY, 1995)
- Nuorikko ja muita novelleja (WSOY, 1996)
- Paljon on Afrikasta kertomatta (WSOY, 2002)
- Château Inkeroinen (Tammi, 2012)
- Minä, kaupunginjohtaja (Tammi, 2017)
Maritta Lintunen
Maritta Lintunen (s. 1961) on kirjoittanut päätyökseen runoja, novelleja ja romaaneja, mutta koulutukseltaan hän on musiikin maisteri, pääaineenaan laulu. Hän asuu Hämeenlinnassa ja viettää kesät Ylä-Karjalassa.
Klassisen musiikin koulutus vaikuttaa varmasti hänen kirjallisissa teoksissaan, sillä niissä on rytmiä, sävelkulkuja, hiljaisia kohtia ja yllättäviä muutoksia ja käänteitä. Lintusen kieli ja sen rytminen taituruus mainitaan lähes kaikissa hänen teostensa arvioinneissa. Hänen teoksiaan on ollut ehdolla eri kirjallisuuspalkintojen saajaksi jo esikoisteoksesta Liekkikupolit alkaen.
Romaaneissaan Stella ja Kirjeitä Suolavuonolta Lintunen on kirjoittanut musiikin, kuulon ja äänen elementit suorastaan taiturillisesti. Ne tulevat varmasti esille Katse ajan läpi -kirjallisuustapahtuman keskusteluissa paljon musiikista kirjoittaneen Kjell Westön kanssa.
Maritta Lintusen viime vuonna ilmestynyt romaani Sata auringonkiertoa kuvaa 70-luvun autioituvaa kylää ja sen asukkaiden muuttoa kielitaidottomina Ruotsiin töihin. Lintunen kirjoittaa esiin paitsi autioituneen maiseman, kadotetun äidinkielen myös ihmisten oman hämmennyksen. Teos voitti Savonia-kirjallisuuspalkinnon.
Runokokoelmat:
- Liekkikupolit (WSOY, 1999)
- Valaistut talot (WSOY, 2005)
Romaanit:
- Sukukaktus (WSOY, 2003)
- Heijastus (WSOY, 2009)
- Sydänraja (WSOY, 2012)
- Hulluruohola (WSOY, 2014)
- Stella (WSOY, 2018)
- Kirjeitä Suolavuonolta (Karisto, 2020)
- Sata auringonkiertoa (WSOY, 2023)
Novellikokoelmat:
- Ovisilmä (WSOY, 2006)
- Tapaus Sidoroff (WSOY, 2008)
- Mozartin hiukset (WSOY, 2011)
- Takapiru (WSOY, 2016)
- Boriksen lapset (WSOY, 2021)
- Kanadanhanhi: Valitut novellit (WSOY, 2022)
Jenni Linturi
Jenni Linturi (s. 1979) on kirjailija, kirjallisuuden opettaja ja tutkija. Hän sekä kirjoittaa historian kehikkoon sijoittuvia romaaneja että luennoi historiallisen romaanin tutkimisen menetelmistä. Linturi aloitti historian läpi katsovana kirjailijana vuonna 2011 omintakeisella romaanillaan Isänmaan tähden. Romaani kuvasi vapaaehtoisena SS-miehenä sotaan lähtevää nuorukaista ja niitä jälkiä, joita nuoruuden ”seikkailu” häneen ja hänen läheisiinsä jättää. Teos nousi ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi.
Sittemmin Linturi on sukkuloinut ihanteiden, pettymysten ja sodan jättämien jälkien maastossa romaaneissaan Malmi, 1917, Jälleenrakennus ja Mullojoki, 1950. Niissä hän on kuvannut väljästi saman suvun vaiheita, ilman suoraa kronologiaa.
Linturin tuotanto jättää vastaanottajalle tilaa päätellä, miettiä ja tulkita henkilöidensä vaiheita eri tulokulmista, sillä Linturi ei selittele, vaan pikemminkin porautuu ihmisiinsä ilman suoria syitä ja seurauksia. Hän jättää psykologisoinnin lukijalle ikään kuin ei haluaisi sitä ajatellakaan.
Tänä keväänä ilmestyvä Äärimmäisellä laidalla sijoittuu 1970-luvun betonilähiöön.
Romaanit:
- Isänmaan tähden (Teos, 2011)
- Malmi, 1917 (Teos, 2013)
- Jälleenrakennus (Teos, 2017)
- Mullojoki, 1950 (Gummerus, 2020)
- Äärimmäisellä laidalla (Gummerus, 2024)
Riikka Pelo
Riikka Pelo (s. 1972) on kuin villi lapsi, hän pudottelee menemään minne tahtoo. Pelo toimii ainakin kahdella, ellei kolmella kentällä: hän on paitsi kirjailija ja opettaja myös elokuvien käsikirjoittaja. Kirjailijana Pelo on avarakatseinen verbaalikko, jonka teoksissa havainnot ryöpsähtelevät, repeilevät ja säkenöivät.
Hänen pääteoksensa Jokapäiväinen elämämme on huikea romaani venäläisestä runoilija Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Ariadna Èfronista. Se on ennen kaikkea kuvaus kosmopoliittisesta perheestä, jonka Stalinin terrori tuhoaa. Jokapäiväinen elämämme on samalla myös kuvaus äidin ja tyttären suhteesta, heidän erilaisuudestaan ja etääntymisestä, mutta myös rakkaudesta, välittämisestä ja lähes kaikista ihmisen tunteista.
Jokapäiväinen elämämme on niitä romaaneja, joita ei ole kirjoitettu hetkeen, vaan aikaan. Niin ajattoman ajankohtaiselta sen kuvaama maailma Stalinin vallasta ja sen uhreista juuri nyt tuntuu. Teos voitti ilmestyessään Finlandia-palkinnon.
Romaanit:
- Taivaankantaja (Teos, 2006)
- Jokapäiväinen elämämme (Teos, 2013)
- Kaikki elävä (Teos, 2019)
Maarit Verronen
Maarit Verronen (s. 1965) opiskeli tähtitiedettä ja työskenteli alun perin Oulun yliopistossa. Päätoimiseksi kirjailijaksi hän siirtyi jo ensimmäisen romaaninsa Yksinäisen vuoren jälkeen. Se, kuten myös sitä seurannut Pimeästä maasta, nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.
Verronen etsii, lukee, tutkii ja tarkkailee. Hän liikkuu mielellään kävellen, meloen tai liftaten, ja hänen tuotannossaan kulkee usein mukana jokin avaruudellinen elementti.
Maarit Verronen sukeltelee dystopioiden, jännäreiden ja tietokirjallisuuden kentillä ja niiden laidoilla ja viihtyy omaperäisissä koloissaan. Hän on tehnyt löytöretkiä Helsingin rantojen asumattomaksi jääneille pienille saarille ja kirjoittanut kirjat kolmesta hylätystä saaresta, niiden vaiheista, ihmisistä jotka niillä asuivat ja siitä miksi ne ovat jääneet asumattomiksi.
Hänen viimeisin romaaninsa Orionin vyö on hyytävän kaunis kuvaus naisesta, ”altrusta”, joka tarttuu pyyteettömästi kaikkiin vaarallisiin töihin, joihin toiset eivät kykene. Verronen kysyy allegorisen tarinan kautta, mitkä ovat edes ne pienet teot, joilla voimme puolustaa sitä, mikä on inhimillistä ja kaunista.
Verrosta on vaikea, suorastaan mahdottoman vaikea asettaa mihinkään tiettyyn tulokulmaan, sillä hän on sanamukaisesti vapaa, jopa avaruudellinen kirjailija tämän suuren tähtitaivaan alla.
Romaanit:
- Yksinäinen vuori (Kirjayhtymä, 1993)
- Pimeästä maasta (Kirjayhtymä, 1995)
- Luolavuodet (Kirjayhtymä, 1998)
- Kylmien saarten soturi (Tammi, 2001)
- Pieni elintila (Tammi, 2004)
- Osallisuuden tunto (Tammi, 2006)
- Karsintavaihe (Tammi, 2008)
- Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)
- Varjonainen (Tammi, 2013)
- Hiljaiset joet (Aviador, 2018)
- Orionin vyö (Aviador, 2022)
Novellikokoelmat:
- Älä maksa lautturille (Kirjayhtymä, 1992)
- Viimeinen lapsitähti ja muita ihmisiä (Kirjayhtymä, 1994)
- Kulkureita ja unohtajia (Kirjayhtymä, 1996)
- Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä (Kirjayhtymä, 1998)
- Luotettava ohikulkija (Tammi, 2002)
- Keihäslintu (Tammi, 2004)
- Saari kaupungissa (Tammi, 2007)
- Normaalia elämää (Tammi, 2009)
- Vanhat kuviot (Tammi, 2012)
- Muutama lämmin päivä (Aviador, 2019)
- Hyvä näin (Aviador, 2023)
Muita:
- Matka Albaniaan (Kirjayhtymä, 1997)
- Sulhanen – Lapinniemen viimeinen saari (Books on Demand, 2014)
- Varjosaari – piilossa keskellä Helsinkiä (Reuna, 2019)
- Leppäluoto – rajojen saari (Reuna, 2023)
Kjell Westö
Kjell Westö (s. 1961) on kosmopoliitti, hänen romaaninsa liikkuvat sulavasti paitsi ajassa, myös mailla ja merillä. Westön proosa katsoo suoraan ihmisen sisimpään, hänen pahimpiin pelkoihinsa ja rohkeuteensa. Hän on kirjailijana tarkka ja lavea. Hän kulkee ja joskus jopa juoksee minne tahtoo ja miten tahtoo.
Westön romaanit vievät lukijan mukanaan, kun hän avaa ovet koteihin ja kellareihin, juoksuhautoihin ja juoksukilpailuihin, päästää kabinetteihin ja keittiökomeroihin, mutta ennen kaikkea hän avaa meille ihmisen ristiriitoineen. Westön proosa ravitsee sekä ulkoisilla että sisäisillä yksityiskohdillaan, niiden täyteläisyydellä, niin että lukija kokee tietävänsä enemmän ihmisestä.
Kjell Westö on saanut tunnustuksia Pro Finlandiaa myöten ja voittanut teoksillaan lukuisia palkintoja. Finlandia-palkinnon hän sai romaanistaan Missä kuljimme kerran, Kangastus 38 voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja Rikinkeltainen taivas puolestaan arvostetun Tollanderin palkinnon. Hänen romaaneistaan on tehty elokuvia, televisiosarjoja ja näytelmiä.
Tuorein romaani Molly & Henry kertoo näyttelijän ja toimittajan kangertelevasta suhteesta välirauhan ja jatkosodan vuosina.
Romaanit:
- Leijat Helsingin yllä (suom. Otava, 1996)
- Isän nimeen (suom. Otava, 2000)
- Lang (suom. Otava, 2002)
- Missä kuljimme kerran (suom. Otava, 2006)
- Älä käy yöhön yksin (suom. Otava, 2009)
- Kangastus 38 (suom. Otava, 2013)
- Rikinkeltainen taivas (suom. Otava, 2017)
- Tritonus (suom. Otava, 2020)
- Molly & Henry. Romaani sotavuosilta (suom. Otava, 2023)
Runokokoelmat:
- Tango Orange (Alba, 1986)
- Epitaf över Mr. Nacht (Söderström, 1988)
Novellikokoelmat:
- Merkitty ja muita novelleja (suom. Otava, 1990)
- Tapaus Bruus ja muita kertomuksia (suom. Otava, 1993)
- Rennot suosikit: Kertomuksia 1989–2002 (suom. Otava, 2004)
- Halkeamia: Valikoituja tekstejä 1986–2011 (suom. Otava, 2011)
Muita:
- Vuodet – veljekset kertovat (yhdessä Mårten Westön kanssa, suom. Otava, 2022)
Ohjelma
Lauantai 8.6.
12.00
Avaus: Heidi Köngäs
12.15
Kirjailija Riikka Pelo,
keskustelija Jenni Linturi
Kahvitauko
14.15
Kirjailija Maarit Verronen,
keskustelija Jari Järvelä
15.45
Kirjailija Kjell Westö,
keskustelija Maritta Lintunen
Sunnuntai 9.6.
10.00
Kirjailija Maritta Lintunen,
keskustelija Kjell Westö
11.30
Kirjailija Jenni Linturi,
keskustelija Maarit Verronen
Kahvitauko
13.00
Kirjailija Jari Järvelä,
keskustelija Riikka Pelo
14.15
Päätössanat
Yhteystiedot ja tiedustelut
- Tiedusteluihin vastaa ja varauksia ottaa vastaan Heikki Hellman, Vennalammi-tuotannot Oy (heikki.hellman@vennalammi.fi, puh. 040 5713184).
- Kirjallisuustapahtumaan mahtuu 80–90 kuulijaa.
- Pääsymaksu 25 euroa, joka sisältää molemmat päivät
- Suuren kysynnän vuoksi varauksia otetaan vastaan vain kaksi per asiakas.
- Liput lunastetaan käteisellä ovelta.
Tapahtumapaikka
Ittipää
Ittipää on alkujaan työväentalo, jonka Eteenpäin Työväenyhdistys rakensi Ylä-Vääriin vuonna 1908. Nykyään talo on yksityisessä omistuksessa ja toimii pienenä paikallisena kulttuurikeskuksena.
Ittipään tarina
Siitä, miksi taloa sanotaan ”Ittipääksi”, on monta tarinaa. Alusta alkaen talo tunnettiin iltamien, tanssien, häiden ja muiden juhlien näyttämönä – ja oli talossa myös oma putka. Työväenyhdistys piti talossa omia kokouksiaan, mutta se tarjosi tilat myös kylän muille kokouksille. Talossa on nähty sekä teatteria että elokuvaesityksiä, pihalla on pelattu ja urheiltu. Sodan aikana Ittipäässä majoitettiin venäläisiä sotavankeja, jotka työskentelivät lähiseudun maatiloilla.
Vuonna 1907 perustettu työväenyhdistys oli kerännyt jäseniä sekä Ruoveden että silloisen Vilppulan alueelta. Kun työväenliike kansalaissodan jälkeen jakautui kahtia, Eteenpäin päätti pysyä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) riveissä. Toisen maailmansodan jälkeen yhdistys sen sijaan päätti liittyä Suomen Kansandemokraattiseen Liittoon (SKDL).
Ittipäätä laajennettiin 1926, jolloin talo sai nykyisen juhlasalisiipensä. Sähköt saatiin 1949. Vaikka toiminta alkoi vähitellen hiipua, vielä uuden vuosituhannen alussa siellä järjestettiin tansseja. Kun yhdistys vietti satavuotisjuhliaan 2007, juhlapuhujaksi oli kutsuttu teatteriohjaaja Kalle Holmberg, Väärinmajan kesäasukas.
Vuonna 2015 työväenyhdistys myi hyvin säilyneen talon Jari ja Pirjo Valkeejärvelle, jotka ovat sen jälkeen jatkaneet kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ja hyvin säilyneen talon ylläpitoa ja kunnostusta.
Uuden elämän myötä talossa on nähty vuodesta 2018 alkaen kesäisin Lakanateatterin esityksiä, Heidi Köngäksen näytelmät Sandra, Kyllä tästä selvitään ja uusin produktio Lyytin laulu. Myös Musiikkia Ruovesi -festivaali tuo kamarimusiikkikonserttejaan Ittipään tunnelmallisten hirsiseinien suojiin. Ittipäässä on järjestetty kursseja, häitä ja sukujuhlia.
Myös Ittipään kesäkuisesta kirjallisuustapahtumasta on tullut vuosittain toistuva perinne.