Yhä suurempi osa lehdistöstäon yhä harvempien lehtitalojen käsissä. Onko sillä väliä, kuka lukemani sanomalehden omistaa? Jokapäiväinen Hesarini on vankasti Sanoma-konsernin käsissä, mutta viime vuosikymmenen aikana useimpien
HSS Media on tapaus, jossa ulkomainen omistaja saattaa tarjota reilusti leveämmät hartiat kuin mahdollinen toinen kotimainen omistaja olisi koskaan voinut tarjota. Ruotsalainen Bonnier News ilmoitti
Keskisuomalainen hallitsee sanomalehdistön markkinaa seitsemässä maakunnassa ja on läsnä kahdeksassa. Kun eilen ilmoitettu kauppa toteutuu, se on markkinajohtaja kahdeksassa Suomen 19 maakunnasta. Keskisuomalainen-konserni tiedotti keskiviikkona
Jälleen kerran näyttää käyneen niin, että lehdistön keskittymistä ei nähdä meillä uhkana vaan mahdollisuutena, keinona säilyttää pieni aluelehti elinkelpoisena. Sanoma Media Finland tiedotti kuluneella viikolla,
Samaan aikaan, kun mediatalot keräävät yhä enemmän ja yhä yksityiskohtaisempaa tietoa asiakkaistaan, niitä itseään koskevat tilastot käyvät entistä valikoivammiksi ja epävarmemmiksi. Uutismedia vaatii pääkirjoituksissaan ja
Lehdistö puhuu mielellään lukijamääristään, jotka Kansallinen mediatutkimus vuosittain mittaa ja julkistaa. Lukijamäärästä on tullut alan yhteisesti tunnustama ”valuutta”. Tosiasiassa lukijamäärä ei kerro mitään lehtien lukemisesta.
Tuore tutkimus osoittaa, että suomalainen lehdistö on erittäin keskittynyttä. Suurimpien lehtitalojen valta korostuu maakunnissa, joissa johtavalla yrityksellä on yleensä käytännössä monopoli. Voisiko kehitykseen jotenkin puuttua?
Sanomalehdistön keskittyminen on viime vuosina kiihtynyt uudelleen, ja lehdet ovat yhä selvemmin kahden konsernin, Sanoman ja Keskisuomalaisen, omistuksessa. Alueellisesti kehitys on ollut erityisen dramaattinen. Useimmissa
Keskittämisellä on voitu hakea sekä säästöjä että synergioita. Moni lehti on säilynyt, koska se on siirtynyt vahvempiin käsiin, mutta maakunnissa lehtitaloilla on usein monopolinomainen ote
KUN MEDIALIITTO KANTELI Euroopan komissiolle Yleisradion verkossa julkaisemista tekstimuotoisista uutisista, sen yksi argumentti oli, ettei verkkotarjonnasta vallitse markkinapuutetta. Kantelun mukaan vastaavia kaupallisia verkkopalveluja on runsaasti, jolloin
